Vladimir Majakovski
| Vladimir Majakovski | |
|---|---|
| Владимир Маяковский | |
 Vladmir Majakovski vuonna 1920. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. heinäkuuta (7. heinäkuuta) 1893 Baghdati, Georgia |
| Kuollut | 14. huhtikuuta 1930 (36 vuotta) Moskova |
| Ammatti | runoilija, kirjailija, graafikko, kuvittaja, taidemaalari, mainosgraafikko |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tyylilajit | futurismi, agitprop |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| v-v-mayakovsky.ru | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.
Artikkelit
Abstrakti taide | Agitaatioposliini | Kulkukoiran kellari | Mir iskusstva | Venäläinen formalismi | Voitto auringosta
Suuntaukset
Akmeismi | Futurismi | Konstruktivismi | Suprematismi | Venäläinen symbolismi | Zaum
Tekijät
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский); 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati, Georgia, Venäjän keisarikunta – 14. huhtikuuta 1930 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö.[1]
Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut Arvo Turtiainen.[1]
Nuoruus
Majakovski tempautui nuoruudessaan mukaan kumoukselliseen liikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan Bahgdatissa Georgiassa. Vuonna 1906 hän muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen.[1]
Vapauduttaan hän tutustui runoilija David Burljukiniin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanottuun kubofuturistisen ryhmään. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja.[1]
Varhaisessa runoudessaan Majakovskilla on selvä futurismin leima. Niissä on niin paljon sanallisia kuvakasaumia, että sanoman ydintä on vaikea löytää.[1]
Mukana vallankumouksessa
Vuosina 1915–1919 Majakovski asui Pietarissa ja eli täysin rinnoin mukana lokakuun vallankumouksessa. Hänestä tuli kumouksen johtava runoilija, “kumouksen rumpu” ja tapahtuma oli hänelle hyvin henkilökohtainen. Hän kirjasi sen tunnelmia moniin teoksiinsa, kuten näytelmään Mysterio Buffo (1918). Sen jälkeen Majakovski muun muassa tekstitti propagandasarjakuvia ja toimi myös aktiivisesti kirjallisissa yhdistyksissä. Ennen kaikkea hän tuolloinkin oli vallankumouksen julistaja ja agitaattori. Näinäkin vuosina hän tuotti paljon runoutta.[1]
Ulkomaanmatkat ja ristiriidat
Vuosina 1922–1929 Majakovski matkaili runsaasti ulkomailla. Neuvostovaltion kymmenvuotisjuhlaa vuonna 1927 hän julisti runoelmalla Hyvin! (Horosho, 1927), joka edelleen oli täynnä optimismia ja pikkuporvarillisuuden kritiikkiä. Useissa tämän ajan näytelmissään nämä näkemykset olivat kärjekkäimmillään. Kritiikin kärki kohdistui vallankumouksen virheisiin, omanvoitonpyyntiin, keikailuun ja hengettömään virkavaltaisuuteen. Näissä näytelmissä on selvä Nikolai Gogolin pernteen jatkumo.[1]
Futuristinen taideryhmä hajosi vähitellen. Vielä vuonna 1928 Majakovski kokosi uuden ryhmän, mutta huonolla menestyksellä. Majakovski joutui 1920-luvun lopussa ristiriitoihin myös proletaarikirjailijoiden kanssa. Majakovskin särmikäs persoona oli liikaa monille muille. Sekä henkilökohtaisen elämän, että politiikan ristiriidat olivat ilmeisesti syynä Majakovskin itsemurhaan huhtikuussa 1930.[1]
Tohtori Živagon kirjoittaja Boris Pasternak piti Majakovskia ainoana kirjailijaystävänään. Majakovski ei koskaan harkinnut kommunistipuolueeseen liittymistä, vaikka 1920-luvun alussa lukuisat muut taiteilija-älymystön ja vallankumoussukupolven edustajat näin tekivät. Majakovski teki itsemurhan vuonna 1930.
Kuvia Majakovskista
-
Majakovskin perhe vuonna 1905. -
Kornei Tšukovskin karikatyyri, 1915.
Majakovskin piirustuksia ja grafiikkaa
-
Majakovskin piirustus Velimir Hlebnikovista, 1916. -
Propagandajuliste. -
Majakovskin piirros esseessä ”Kuinka säkeitä valmistetaan”.
Suomennetut teokset
- Hyvin!. (Horosho, 1927.) Suomentanut ja selityksin varustanut Armas Äikiä. Petroskoi: Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.
- Kenenä olla? (1939)
- Vladimir Iljitš Lenin (1947)
- Miksi aion (1955)
- Mikä on hyvää ja mikä on pahaa (1957)
- Pilvi housuissa ja muita runoja. Kuinka säkeitä valmistetaan (1959)
- Runoja ja runoelmia (1958)
- Sauna (1967)
- Vladimir Iljitš Lenin (1970)
- Valitut runot / Kuinka säkeitä valmistetaan. Valitut runot. Suomentanut Arvo Turtiainen. Kuinka säkeitä valmistetaan. Suomentanut Tuomas Anhava. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-6009-8.
- Eläinten kirja (1986)
- Runoja Amerikasta. (Stihi ob Amerike, 1925.) Suomentanut ja esipuheella varustanut Mika Rassi. Turku: Savukeidas, 2010. ISBN 978-952-5500-72-1.
- Minun löytämäni Amerikka. (Mojo otkrytije Ameriki, 1926). Suomentanut Mika Rassi. Turku: Savukeidas, 2010. ISBN 978-952-5500-60-8.
Suomennoksia myös antologioissa 20 Neuvostoliiton runoilijaa ja Neuvostolyriikkaa 2.[2]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h ”Majakovski, Vladimir”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 4067–4068. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
- ↑ Petri Liukkonen, Vladimir Mayakovsky, Books and Writers. Viitattu 22.7.2008.
Kirjallisuutta
- Jangfeldt, Bengt: Panoksena elämä: Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä. (Med livet som insat: Berättelsen om Vladimir Majakovskij och hans krets, 2007.) Suomentanut Juhani Lindholm. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34078-3.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Majakovski.
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Vladimir Majakovski
Sitaatteja aiheesta Vladimir Majakovski Wikisitaateissa- Vladimir Majakovski, Linkki maailman runouteen, Lahden kaupunginkirjasto. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Erkki Tuomioja, Ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy, Viikon kirjavinkki kirjaan Bengt Jangfeldt, Med livet som insats. Berättelsen om Vladimir Majakovskij och hans krets, 2007.
- Timo Hämäläinen, Futuristirunoilijan kolme kuolemaa, kirja-arvostelu, Helsingin Sanomat 6.7.2008.
- Petri Liukkonen, Vladimir Mayakovsky, Books and Writers. (englanniksi)
- Neil Cornwell, Mayakovsky in America, BRLSI 17.5.2005. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Vladimir Mayakovsky, Bolshevik Poet, 1893-1930, Marxists Internet Archive: Art: Literature. (englanniksi)
- Vladimir Mayakovski, Encyclopedia of Soviet Writers. (englanniksi)
- Anni-Helena Leppälä: Vladimir Majakovski sanoitti vallankumouksen. Kansan uutiset 26.12.2008.
| ||||||||||||||||||||||||||
