Urheiluvuosi 1990

Urheiluvuodet
1980 • 1981 • 1982 • 1983 • 1984 • 1985 • 1986 •    1987 • 1988 • 1989 – 1990 – 1991 • 1992 • 1993 •    1994 • 1995 • 1996 • 1997 • 1998 • 1999 • 2000
Vuodet
1987 • 1988 • 1989 – 1990 – 1991 • 1992 • 1993

Urheiluvuosi 1990 käsittelee vuoden 1990 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto

• Maailmancupkaudella 1989–1990 miesten kokonaiskilpailun voitti neljännen kerran Sveitsin Pirmin Zurbriggen 123 pisteen erolla Norjan Ole Christian Furusethiin ja 144 pisteen erolla Itävallan Günther Maderiin. Naisten kokonaiskilpailussa Itävallan Petra Kronberger oli paras 41 pistettä joukkuetoverinsa Anita Wachterin ja 71 pistettä Länsi-Saksan Michaela Gergin edellä.^[1]

Ampumahiihto

• Maailmanmestaruuskilpailut alkoivat 10.2. Minskissä, Neuvostoliitossa, mutta lämpöaallon vuoksi siellä kilpailtiin vain normaalimatkat ja loput mestaruudet ratkaistiin maaliskuussa Norjan Oslossa ja Suomen Kontiolahdella. Sekä miehet että naiset kilpailivat neljässä lajissa. Neuvostoliitto voitti neljä mestaruutta ja Itä-Saksa kaksi. Svetlana Davidova voitti kolme kultaa ja sai yhden hopean.^[2]
• Maailmancupkaudella 1989–1990 miesten kokonaiskilpailun voitti Neuvostoliiton Sergei Tšepikov neljän pisteen erolla Norjan Eirik Kvalfossiin ja 35 pisteen erolla maanmieheensä Valeri Medvedtseviin. Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Tšekkoslovakian Jiřína Adamičková 30 pistettä Norjan Anne Elvebakkin ja 32 pistettä Neuvostoliiton Jelena Golovinan edellä.^[3]

Autourheilu

• Rallin maailmanmestaruussarjaan kuului 12 osakilpailua. Toyotalla ajanut Carlos Sainz keräsi 140 pistettä ja voitti mestaruuden 45 pisteen erolla Lancialla ajaneeseen Didier Aurioliin ja 55 pisteen erolla toiseen Lancia-kuljettajaan Juha Kankkuseen. Sainz voitti neljä osakilpailua. Lancia voitti valmistajien mestaruuden kuuden pisteen erolla Toyotaan.^[4]
• Formula 1:n 16 osakilpailua käsittänyt maailmanmestaruuskausi alkoi 11.3. Yhdysvaltain Phoenixissa ja päättyi 4.11. ajettuun Australian GP:hen. Brasilialainen McLaren-kuljettaja Ayrton Senna oli kauden aikana nopein kuudessa osakilpailussa ja voitti maailmanmestaruuden seitsemän pisteen erolla viisi osakilpailua voittaneeseen ranskalaiseen Ferrari-kuljettajaan Alain Prostiin. Kolmanneksi sijoittui kaksi viimeistä osakilpailua voittanut brasilialainen Benetton-kuljettaja Nelson Piquet. McLaren voitti tallimestaruuden.^[5]

Golf

• Masters-turnauksen voitti toisena vuonna peräkkäin britti Nick Faldo.^[6]
• Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti kolmannen kerran urallaan yhdysvaltalainen Hale Irwin.^[7]
• Britannian avoimen turnauksen voitti toisen kerran urallaan Nick Faldo.^[7]
• PGA-mestaruuden voitti australialainen Wayne Grady.^[6]

Jalkapallo

• Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Italiassa. Lopputurnaukseen osallistui 24 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Länsi-Saksa, joka voitti Roomassa 8.7. pelatussa loppuottelussa Argentiinan 1–0 Andreas Brehmen rangaistuspotkumaalilla. Pronssiottelussa Italia voitti Englannin 2–1.^[8] Kisojen maalikuninkuuden voitti Italian Salvatore Schillaci kuudella maalilla.^[9] Kamerun selviytyi MM-kisahistorian ensimmäisenä afrikkalaisena maana puolivälieriin eli kahdeksan parhaan joukkoon.^[10]
• Cup-voittajien cupin loppuottelu 9.5. Göteborgissa, Ruotsissa. Italialainen Sampdoria voitti belgialaisen Anderlechtin jatkoajalla 2–0.^[11]
• UEFA-cupin loppuottelut 2.5. Roomassa ja 16.5. Avellinossa. Italialaisseura Juventus voitti saman maan Fiorentinan yhteismaalein 3–1.^[12]
• Euroopan cupin loppuottelu 23.5. Wienissä, Itävallassa. Italialainen AC Milan voitti portugalilaisen Benfican 1–0.^[13]

Jääkiekko

• Naisten ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut 19.–25.3. Kanadassa. Loppuottelussa Kanada voitti Yhdysvallat 5–2. Pronssille sijoittui Suomi.^[14]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 23.4.–7.5. Bernissä ja Fribourgissa, Sveitsissä. Neuvostoliitto hävisi alkusarjassa Ruotsille ja pelasi Kanadan kanssa tasan mutta voitti mitalisarjassa kaikki kolme otteluaan maalierolla 15–1 ja vei mestaruuden. Ruotsi sai hopeaa ja Tšekkoslovakia pronssia. Kanadan Steve Yzerman oli pistepörssin ykkönen ja Neuvostoliiton Andrei Homutov paras maalintekijä (11 maalia).^[15]
• NHL:n loppuotteluissa Edmonton Oilers voitti Stanley Cupin, kun se oli Boston Bruinsia parempi otteluvoitoin 4–1. Mestaruus oli Edmontonille viides seitsemän kauden aikana.^[16]

Koripallo

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 12.–22.7. Malesiassa. Loppuottelussa Yhdysvallat voitti Jugoslavian 88–78, ja pronssille sijoittui Kuuba.^[17][18]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 8.–19.8. Argentiinassa. Loppuottelussa Jugoslavia voitti Neuvostoliiton 92–75, ja pronssia sai Yhdysvallat.^[19]
• NBA:n loppuotteluissa Detroit Pistons voitti Portland Trail Blazersin otteluvoitoin 4–1. Mestaruus oli Detroitille toinen peräkkäinen.^[20]

Käsipallo

• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 28.2.–10.3. Tšekkoslovakiassa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Neuvostoliiton 27–23. Pronssille sijoittui Romania.^[21]
• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 24.11.–4.12. Etelä-Koreassa. Loppuottelussa Neuvostoliitto voitti Jugoslavian 24–22. Pronssille sijoittui Itä-Saksan joukkue, joka voitti pronssiottelussa läntisen Saksan 25–19.^[22]

Lentopallo

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 22.8.–1.9. Kiinassa. Mukana oli 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Neuvostoliitto, hopealle sijoittui Kiina ja pronssia sai Yhdysvallat.^[23]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 18.–28.10. Brasiliassa. Kisoihin osallistui 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Italia, hopealle sijoittui Kuuba ja pronssia sai Neuvostoliitto.^[24]

Nyrkkeily

• Mike Tyson menetti yllättäen ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruutensa James "Buster" Douglasille, joka 11.2. Tokiossa käydyssä ottelussa tyrmäsi Tysonin kymmenennessä erässä.^[25] Evander Holyfield otti mestaruuden nimiinsä tyrmäämällä Douglasin 25.10. Las Vegasissa käydyssä ottelussa.^[26]

Pikaluistelu

• Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut 10.–11.2. Calgaryssa, Kanadassa. Mestaruuden voitti Itä-Saksan Jacqueline Börner ennen Japanin Seiko Hashimotoa ja maannaistaan Constanze Moseria.^[27]
• Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut 17.–18.2. Innsbruckissa, Itävallassa. Mestaruuden voitti Norjan Johann Olav Koss ottamatta yhtään matkavoittoa. Muut mitalit menivät Alankomaihin: hopea Ben van der Burgille ja pronssi kaksi pisintä matkaa voittanut Bart Veldkamp.^[28]
• Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 24.–25.2. Tromssassa, Norjassa. Miesten mestaruuden voitti Etelä-Korean Bae Ki-tae voittamatta yhtään yksittäislähtöä. Muut mitalistit olivat Neuvostoliiton Andrei Bahvalov ja Igor Železovski. Naisten paras oli molemmat 500 metrin lähdöt voittanut Angela Hauck ennen Yhdysvaltain Bonnie Blairia ja Alankomaiden Christine Aaftinkia.^[29]
• Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–21.1. Heerenveenissä, Alankomaissa. Miesten mestaruuden voitti Alankomaiden Bart Veldkamp ja naisten Saksan Gunda Kleemann, joka oli nopein kaikilla matkoilla.^[30]

Pohjoismaiset hiihtolajit

• Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut 25.2. Vikersundissa, Norjassa. Mestaruuden voitti länsisaksalainen Dieter Thoma ennen Suomen Matti Nykästä ja Itä-Saksan Jens Weißflogia.^[31]
• Keski-Euroopan mäkiviikko 30.12.1989–6.1.1990 Saksassa ja Itävallassa. Länsi-Saksan Dieter Thoma voitti kokonaiskilpailun yhdeksän pisteen erolla Tšekkoslovakian František Ježiin ja 15 pisteen erolla Itä-Saksan Jens Weißflogiin. Kärkikolmikon lisäksi osakilpailuvoittoon ylsi Innsbruckissa Suomen Ari-Pekka Nikkola.^[32][33]
• Maastohiihdon maailmancupin 1989–1990 miesten kokonaiskilpailun kärkikolmikko oli norjalainen Vegard Ulvang, häntä yhden pisteen vähemmän kerännyt ruotsalainen Gunde Svan ja norjalainen Bjørn Dæhlie sekä naisten neuvostoliittolaiset Larisa Lazutina ja Jelena Välbe ja norjalainen Trude Dybendahl.^[34]
• Mäkihypyn maailmancupin 1989–1990 kokonaiskilpailun voitti Suomen Ari-Pekka Nikkola 48 pisteen erolla Itävallan Ernst Vettoriin ja 51 pisteen erolla Itävallan Andreas Felderiin.^[35]
• Yhdistetyn maailmancupin 1989–1990 kokonaiskilpailun voitti Itävallan Klaus Sulzenbacher 29 pisteen erolla Neuvostoliiton Allar Levandiin ja 65 pisteen erolla Norjan Knut Tore Apelandiin.^[36]

Pyöräily

• Italian ympäriajon voitti isäntämaan Gianni Bugno.^[37]
• Ranskan ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan yhdysvaltalainen Greg LeMond.^[37]

Squash

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 7.–21.10. Sydneyssä, Australiassa. Henkilökohtaisen kilpailun loppuottelussa Uuden-Seelannin Susan Devoy voitti Englannin Martine Le Moignanin 3–0. Pronssia sai Australian Danielle Dradey. Joukkuekilpailun loppuottelussa Englanti voitti Australian 2–1, ja pronssille sijoittui Uusi-Seelanti.^[38]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 6.–11.11. Toulousessa, Ranskassa. Pakistanin Jansher Khan voitti loppuottelussa Australian Chris Dittmarin 3–1.^[39]

Taitoluistelu

• Maailmanmestaruuskilpailut 5.–10.3. Halifaxissa, Kanadassa. Maailmanmestaruuden voittivat Kanadan Kurt Browning, Yhdysvaltain Jill Trenary, pariluistelussa Neuvostoliiton Jekaterina Gordejeva / Sergei Grinkov sekä jäätanssissa Neuvostoliiton Marina Klimova / Sergei Ponomarenko.^[40]
• Euroopan-mestaruuskilpailut 29.1.–3.2. Leningradissa, Neuvostoliitossa. Mestaruuden voittivat Neuvostoliiton Viktor Petrenko, Itä-Saksan Evelyn Großmann sekä neuvostoliittolaiset Jekaterina Gordejeva / Sergei Grinkov ja Marina Klimova / Sergei Ponomarenko.^[41]

Tennis

• Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti tšekkoslovakialainen Ivan Lendl ja naisten länsisaksalainen Steffi Graf.^[42]
• Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ecuadorilainen Andrés Gómez ja naisten jugoslavialainen Monica Seles.^[43]
• Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ruotsalainen Stefan Edberg ja naisten ennätyksellisesti yhdeksännen kerran yhdysvaltalainen Martina Navrátilová.^[44]
• Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Pete Sampras ja naisten argentiinalainen Gabriela Sabatini.^[45]
• Yhdysvallat voitti sekä Davis Cupin että Federation Cupin.^[46]

Yleisurheilu

• Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 24.3. Aix-les-Bainsissa, Ranskassa. Miesten 12,2 kilometrin pituisen kilpailun voitti Marokon Khalid Skah ennen Kenian Moses Tanuita ja Julius Koriria. Naisten 6,0 kilometrin kilpailun voitti Yhdysvaltain Lynn Jennings, ja seuraaviksi sijoittuivat Portugalin Albertina Dias ja Neuvostoliiton Jelena Romanova. Miesten joukkuekilpailun voitti Kenia ja naisten Neuvostoliitto.^[47]
• Naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailut 14.10. Dublinissa, Irlannissa. Parhaat 15 kilometrin matkalla olivat Romanian Iulia Negura, Yhdysvaltain Francie Larrieu Smith ja Kiinan Zhong Huandi.^[48]
• Euroopan-mestaruuskilpailut 27.8.–1.9. Splitissä, Jugoslaviassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 12 kultaa ja yhteensä 34 mitalia voittanut ja viimeistä kertaa omalla joukkueellaan EM-kilpailuissa esiintynyt Itä-Saksa, yhdeksän kultaa ja 18 mitalia voittanut Iso-Britannia sekä kuusi kultaa ja 21 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille pääsi 20 maata. Kolmeen kultamitaliin ylsi itäsaksalainen pikajuoksija Katrin Krabbe. Ranskan miesten pikaviestijoukkue, jossa juoksivat Max Morinière, Daniel Sangouma, Jean-Charles Trouabal ja Bruno Marie-Rose, paransi maailmanennätyksen aikaan 37,79.^[49]

Katso myös

• Suomen urheilu 1990

Lähteet

• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5.
• Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
• Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1990 Wikimedia Commonsissa