Ranskan Marokko

Ranskan Marokko
Protectorat français au Maroc
الحماية الفرنسية في المغرب

1912–1956

lippu

vaakuna

Ranskan Marokko (vaaleanvihreällä) vuonna 1912.

Valtiomuoto

protektoraatti

Sulttaani

Yusef (1912–1927)
Muhammad V (1927–1953)
Muhammad ibn Arafa (1953–1955)
Muhammad V (1955–1956)

Pääkaupunki

Rabat

Muita kaupunkeja

Casablanca, Marrakesh, Agadir

Uskonnot

roomalaiskatolisuus, juutalaisuus, islam

Historia

– Fèsin sopimus

30. maaliskuuta 1912

– itsenäistyi

1956

Kielet

ranska, berberi, arabia

Valuutta

Marokon rial (1912–1921)
Marokon frangi (1921–1955)
Ranskan frangi (de facto)^lähde?

Kansallislaulu

”Marseljeesi” (''de facto'')
”Hymne Chérifien”

Edeltäjä

Marokko

Seuraaja

Marokko

Infobox OK

Ranskan Marokko (ransk. Protectorat français au Maroc, arab. حماية فرنسا في المغرب‎) oli Ranskan ylivallan alainen protektoraatti, joka tuli Ranskan hallintaan Fèsin sopimuksella vuonna 1912, toisen Marokon kriisin jälkeen. Samalla Espanja sai alueen Marokon pohjoisosasta.

Suurimmat kaupungit Ranskan Marokon alueella olivat Casablanca, Rabat, Marrakesh ja Agadir. Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928.

Ranskan Marokossa oli omat postimerkit. Postimerkeissä luki ranskaksi MAROC (suom. Marokko). Vuonna 1914 niissä luki PROTECTORAT FRANÇAIS MAROC (suom. Ranskan protektoraatti Marokko). Lisäksi siellä oli oma rahayksikkö Marokon rial vuosina 1912–1921 ja Marokon frangi vuosina 1921–1956.

Ranskan Marokosta tuli itsenäinen kuningaskunta vuonna 1956, jolloin siihen yhdistettiin myös Espanjan Marokko ja Tanger.

Hallitsijat

Sulttaanit

Yusef (1912–1927)
Muhammad V (1927–1961), muutti hallitsija-arvonsa sulttaanista kuninkaaksi vuonna 1957. Syrjäytettiin ja karkotettiin Korsikalle ja Madagaskarille vuosina 1953–1955.
Muhammad ibn Arafa, Ranskan nukkehallitsija (1953–1955)
Muhammad V (1955–1956)