Kersantti York

Kersantti York
Sergeant York
Ohjaaja	Howard Hawks
Käsikirjoittaja	Harry Chandlee, Abem Finkel, John Huston, Howard Koch
Tuottaja	Howard Hawks, Jesse L. Lasky, Hal B. Wallis
Säveltäjä	Max Steiner
Kuvaaja	Sol Polito
Leikkaaja	William Holmes
Tuotantosuunnittelija	John Hughes
Pääosat	Gary Cooper
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Warner Bros.
Levittäjä	Warner Bros. Netflix
Ensi-ilta	2. heinäkuuta 1941
Kesto	134 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	2 milj. $
Tuotto	16,4 milj. $
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Kersantti York (Sergeant York) on Howard Hawksin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1941. Tositapahtumiin pohjautuva elokuva kertoo yhdysvaltalaisesta sotilaasta Alvin C. Yorkista, joka otti ensimmäisen maailmansodan aikana käydyssä Meusen–Argonnen taistelussa yksin vangiksi yli sata saksalaissotilasta.^[1] Pääroolia kersantti Yorkina esittää Gary Cooper, joka sai roolistaan Parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.^[2] Elokuva sai myös parhaan leikkauksen Oscar-palkinnon ja oli ehdokkaana parhaan elokuvan ja parhaan musiikin oscareihin.

Alvin Cullum York (1887–1964) oli yksi Yhdysvaltojen palkituimmista ensimmäisen maailmansodan sotilaista. Meusen–Argonnen taistelun aikana hän palveli 82. jalkaväkidivisioonaan kuuluneessa 328. jalkaväkirykmentissä ja johti 8. lokakuuta 1918 seitsemän sotilaan hyökkäystä saksalaisten asemiin lähellä Chatel-Chéhéryä. Yhdysvaltalaiset valtasivat 35 konekivääriasemaa ja surmasivat vähintään 25 saksalaista sotilasta. Vankeja otettiin 132. Toiminnastaan York sai Yhdysvaltojen korkeimman sotilaspalkinnon Medal of Honorin, Ranskan Croix de Guerren ja monia muita palkintoja. Hänestä tuli hyvin tunnettu kotimaassaan, ja sodan jälkeen Sam K. Cowan palkattiin kirjoittamaan hänen elämäkertansa. Sergeant York and His People julkaistiin vuonna 1922. Sen lisäksi Tom Skeyhill oli tehnyt haastatteluihin perustuvan Yorkin omaelämäkerran Sergeant York: His Own Life Story and War Diary. Hollywood-tuottaja Jesse L. Lasky oli yrittänyt ostaa Yorkin elämäntarinan elokuvaoikeuksia vuodesta 1919 lähtien. York oli aluksi haluton myymään oikeuksia, sillä hän kuului evankelikaaliseen Churches of Christ in Christian Union -kirkkoon, jonka opetuksissa vastustettiin elokuvia ylipäätään. 1930-luvulla asiat kuitenkin muuttuivat. Toinen maailmansota puhkesi Euroopassa ja York kannatti Yhdysvaltojen liittymistä sotaan. Maassa käytiin väittelyä sotaa kannattaneiden ja vastustaneiden välillä, mihin liittyen York oli erityisen huolestunut fasistien noususta. Sotaan liittymistä vastusti esimerkiksi Charles Lindberghin saksalaismielinen järjestö America First. York tarvitsi myös rahaa avatakseen raamattukoulun. Lopulta maaliskuussa 1940 hän suostui myymään elokuvaoikeudet Laskylle.^[3]

Lasky teki sopimuksen elokuvan tuotannosta Warner Brosin johtaja Hal B. Wallisin kanssa. Ohjaajaksi valittiin ensin William Keighley, jonka korvasi myöhemmin Howard Hawks. Käsikirjoituksen laativat Cowanin ja Skeyhillin teoksiin pohjautuen Abem Finkel, Harry Chandlee, Howard Koch ja John Huston. York halusi elokuvan seuraavan mahdollisimman paljon teosten tarinaa. Siihen liitettiin kuitenkin Hollywood-elokuville tyypillistä liioittelua. York ei esimerkiksi oikeasti tullut uskoon saatuaan ilmestyksen Paavalilta, kuten elokuvassa esitetään, vaan pitkän ajan kuluessa etenkin vaimonsa Gracen vaikutuksen kautta. Sotateknisenä ohjaajana toimi Eugene P. Walters ja Saksan armeijaan liittyvissä kohtauksissa neuvojana toimi Saksan keisarillisessa armeijassa palvellut William Yetter. Elokuvan päärooliin kaavailtiin aluksi Ronald Reagania ja Pat O’Brienia, mutta York ja Lasky halusivat Gary Cooperin. Cooper, joka oli aluksi haluton rooliin, suostui ottamaan sen vastaan Yorkin henkilökohtaisesta pyynnöstä syyskuussa 1940. Lasky halusi Yorkin vaimon Gracen rooliin Jane Russellin, mutta York halusi rooliin tupakoimattoman ja raittiin hahmon. Ehdolla olivat Helen Wood, Linda Hayes ja Suzanne Carnahan, mutta lopulta rooliin valikoitui tuolloin vain 15-vuotias Joan Leslie. Ikäero pääroolin näyttelijään oli 24 vuotta. Yorkin oikea vaimo oli miestään 13 vuotta nuorempi. Elokuvan tuotantonimi oli The Amazing Life of Sergeant York ja sen budjetti oli kaksi miljoonaa dollaria.^[3]

Suurin osa elokuvasta kuvattiin Warner Brosin studiolla Burbankissa. Elokuvaa varten tehtiin suuria lavasteita. Yorkin kotiseutua Tennesseessä varten studiolle tuotiin 121 oikeaa puuta. Lavasteiksi rakennettiin tekovuori ja puro. Taistelukohtauksia kuvattiin Warner Ranchillä Calabasasissa. Lavastaja John Hudgesin johdolla paikka muutettiin Chatel-Chéhéryn taistelukentäksi. Taistelukentän kraatterien tekoon käytettiin viisi tonnia räjähteitä. Tulituksen tuhoamia puita pystytettiin 400 ja niitä mustattiin maalilla. Joitakin taistelukohtauksia kuvattiin myös Simi Hillsin ja Sant Susanan vuorten alueella.^[3]

Elokuvan ensi-ilta järjestettiin Astor Theatressa New Yorkin Broadwayllä itsenäisyyspäivää 4. heinäkuuta edeltäneenä viikonloppuna 1941. Laajempaan levitykseen se siirtyi 7. syyskuuta. Elokuva oli taloudellinen menestys. Se oli vuoden 1941 myydyin elokuva ja keräsi lipputuloina 16 361 885 dollaria. Lukema vastasi noin 427 miljoonaa dollaria vuonna 2017. Elokuva oli edelleen teatterilevityksessä, kun Japani iski Yhdysvaltoja vastaan Pearl Harbourissa 7. joulukuuta, mikä kiihdytti lippujen myyntiä entisestään. Elokuva menestyi myös elokuvajuhlilla. Se sai kaikkiaan 11 Oscar-ehdokkuutta voittaen parhaan pääosan ja parhaan leikkauksen oscarit. Aikalaiskriitikot julkaisivat lähes yksinomaan positiivisia arvioita.^[3]

Elokuva valittiin vuonna 2008 Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.^[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat Kersantti Yorkin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.^[5]

• Kersantti York Internet Movie Databasessa (englanniksi)