Jaakko Elenius

Herännäisyys
Osa artikkelisarjaa

Henkilöitä 1800-luku Juhana Lustig Paavo Ruotsalainen Jonas Lagus Niilo Kustaa Malmberg Johan Fredrik Bergh Julius Immanuel Bergh Leontine Castrén Carl Gustaf von Essen Anders Wilhelm Ingman Wilhelmi Malmivaara Arvid Logrén Mauno Rosendal Aku Räty Lars Stenbäck Pietari Joosef Väänänen Jakob Wegelius 1900-luku Osmo Alaja Armas Antila Jaakko Elenius Jaakko Haavio Olavi Kares Juho Koskimies Juho Kuoppala Jussi Kuoppala Juho Malkamäki Väinö Malmivaara
Liike Telppäs-niityn ihme Herättäjä-Yhdistys Kaijenikulaisuus
Paikat Aholansaari Kainuun Opisto Kosolan talo Jyväskylän kristillinen opisto Lapuan kristillinen opisto Lieksan kristillinen opisto Linnasmäen opisto Portaanpään kristillinen opisto Raudaskylän Kristillinen Opisto Savonlinnan kansanopisto Valkealan kristillinen kansanopisto
Media Henki
Kulttuuri Herättäjäjuhlat Körttipuku Seurat Hartausseurat Siionin virret Viimeiset kiusaukset
Lisää aiheesta Kansallismielisyys Kansallisromantiikka
n k m

Jaakko Juhani Elenius (4. elokuuta 1939 Ylihärmä – 14. kesäkuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen teologi, herännäisjohtaja ja päätoimittaja. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta ja oli koulutukseltaan teologian kandidaatti (1965).

Elenius kuului uskonnolliselta taustaltaan herännäisyyteen eli körttiläisyyteen. Valmistumisensa jälkeen hän toimi Herättäjä-Yhdistyksen pappina sekä myöhemmin Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajana (1983–1991) ja puheenjohtajana (1995–2002). Vuosina 1969–1982 hän toimi tutkijana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Elenius oli ehdolla arkkipiispaksi vuonna 1998.^[1]

Elenius oli päätoimittajana Pohjalaisessa 1991–1996 ja Kotimaassa 1996–2005.^[1]

Elenius liikkui kirkon ja muun yhteiskunnan välisellä alueella koko elämänsä. Hän liittyi 1960-luvulla Sadankomiteaan ja muutenkin teki koko elämänsä ratkaisunsa kritiikistä riippumatta. Rauhanjärjestöön liittyminen sai aikaan polemiikkia, sillä hän oli ilmavoimien reservin vänrikki. Vanhoilliset herännäisjohtajat syyttivät häntä vasemmistolaissävyisen ylioppilasradikalismin sympatisoinnista.^[2] Piispojen epäröidessä kantojaan kirkon suhteessa homoseksuaalisuuteen, Elenius arveli heidän kärsivän homofobiasta.^[1]

Elenius on kirjoittanut muutaman kirjan, ollut mukana tekemässä uskonnon oppikirjoja ja toimittanut Paavo Ruotsalaisen kirjeenvaihdon (2005). Elenius sai professorin arvonimen vuonna 2001.

Elenius pelasi 1960-luvulla pesäpalloa mestaruussarjatasolla helsinkiläisessä Puna-Mustissa^[2] ja sitä ennen Ylihärmän Junkkareiden edustusjoukkueessa 1958–1962 ^[3].

Elenius on haudattu Hietaniemen hautausmaalle^[4].

Teokset

Vakavin kasvoin, iloisin mielin. Jaakko Eleniuksen kirjoituksia herännäisyydestä. Lapua: Herättäjä-yhdistys, 1996. ISBN 951-878-078-1.
Hyvä sana. Helsinki: Kirjapaja, 1997. ISBN 951-625-461-6.
Hyvä ihminen. 35 hyvettä. Helsinki: Kirjapaja, 2001. ISBN 951-625-719-4.
Ruotsalainen, Paavo; Elenius, Jaakko (toim.): Kirjeitä. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-182-1.

Kirjallisuutta

Heli Karhumäki, Jaakko Elenius. Härmän vikuri (Kirjapaja 2006).

Lähteet

www.evl.fi (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

↑ ^a ^b ^c Simo Huhta: Hävittäjälentäjän teologiassa tärkeintä oli armo. Helsingin Sanomat, 29.6.2010, s. B5. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b Simo Huhta: Suoraselkäinen vakaumuksen mies. Kotimaa, 24.6.2010, s. 36-37.
↑ [Vuodet miesten edustusjoukkueessa (xls) Pesis-Junkkareiden tilastoja. Viitattu 6.11.2010.
↑ Seppälä, Olli: Kiertokävely pappismiesten haudoilla. Kotimaa, 26.9.2019.