Ilmo Launis

Ilmo Armas Launis (26. marraskuuta 1912 Helsinki – 26. maaliskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen pastori, kirjailija ja lyhytelokuvantekijä.

Ilmo Launiksen isä oli useita kirkkorakennuksia suunnitellut arkkitehti ja taidemaalari Ilmari Launis (ent. Lindberg; 1881–1955). Ilmo Launis toimi kappalaisena Töölön seurakunnassa. Hän oli vetämässä seurakunnan kerhotoimintaa, teki työtä alkoholistien keskuudessa ja hän ohjasi myös useita lyhytelokuvia.[1]

Launis vieraili kymmeniä kertoja Israelissa ja Palestiinassa ja teki aiheesta useita tieto- ja valokuvateoksia.[1]

Launiksen kuudesta lapsesta tunnettuja ovat laulaja Martti Launis (1946–2018) ja kuvittaja ja graafikko Mika Launis (s. 1949).[2]

Teoksia

  • Vapahtajan jalanjälkiä : Kristuksen kärsimystie Palestiina-valokuvien valaisemana. WSOY 1944
  • Pyhä maa värikuvina. WSOY 1959
  • Suuntana Jerusalem : Pyhän maan kävijän opas, tekijät Ilmo Launis ja Uriel Kailo. Kirkon opintokeskus; Helsinki 1965

Elokuvia

  • Tuulten talo. 1968
  • Takapihan aurinko. 1972
  • Ikkuna ikuisuuteen. 1972
  • Ei minulta mitään puutu. 1975
  • Makuuvaunu. 1976

Lähteet

  • Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Ilmo Launis Elonetissä.

Viitteet

  1. ↑ a b Rautio, Ilse: Aikalainen: Ilmo Launis jalostaa roskaa. Helsingin Sanomat, 6.10.1982, s. 16. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
  2. ↑ Kuka kukin on 1970, s. 523. Helsinki: Otava, 1970.

Kirjallisuutta

  • Tuure, Martti: Halkaise palanen puuta - minä olen siinä ILMO LAUNIS: PAPPI JA TAITEILIJA. Hämeenlinna. Päivä Osakeyhtiö. 2015. ISBN 978-952-475-732-4.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Israel
  • Suomi (KANTO)
Henkilöt
  • Elonet
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.