Aarne Äyräpää
| Aarne Äyräpää | |
|---|---|
 Aarne Äyräpää 1940-luvulla | |
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Aarne Elias Europaeus |
| Syntynyt | 21. lokakuuta 1887 Utajärvi |
| Kuollut | 17. kesäkuuta 1971 (83 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | arkeologi, historiantutkija |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Aarne Elias Äyräpää (vuoteen 1930 asti Europaeus); (21. lokakuuta 1887 Utajärvi – 17. kesäkuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen arkeologi ja historiantutkija.
Tausta
Aarne Äyräpään vanhemmat olivat Anders Theodor Europaeus (1836–1912) ja Kristina Sofia os. Riikonen (1854–1902). Hänen isoisänsä oli Anders Josef Europaeus ja setänsä Matti Äyräpää. Aarne Äyräpää kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1906. Hän suoritti vuonna 1912 filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa.
Ura arkeologina
Äyräpää nimitettiin Muinaistieteellisen toimikunnan ylimääräiseksi amanuenssiksi vuonna 1915 ja vakinaistettiin vuonna 1920. Vuonna 1933 hän väitteli tohtoriksi väitöskirjallaan Über die Streitaxtkulturen in Russland. Tämän jälkeen hän toimi Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajana ja Helsingin yliopiston dosenttina vuoteen 1938 saakka. Jatkosodan aikana Äyräpää oli mukana Tieteellisessä Itä-Karjalan toimikunnassa, joka teki tutkimuksia valloitetussa Itä-Karjalassa.[1] Vuosina 1945–1948 hän toimi Suomen ja Pohjoismaiden arkeologian vt. professorina ja vuosina 1938–1954 hän toimi esihistoriallisen arkeologian ylimääräisenä professorina. Äyräpää oli Muinaistieteellisen toimikunnan jäsen vuosina 1949–1961.
Perintö
Äyräpää hallitsi kivikauden tutkimusta Suomessa 1920-luvulta aina 1950-luvulle saakka. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään keramiikkaan ja geologian tutkimustuloksiin pohjautuvan esihistorian kronologian laatimista. Äyräpää mallinsi maankohoamisesta aiheutuneen rantaviivan muutoksen sekä ilmaston vaihtelut ja jaksotti Suomessa vaikuttaneet kulttuurilliset aikakaudet. Hän oli erityisen kiinnostunut vasarakirveskulttuurin tutkimisesta.[2]
Avarakatseinen ja kriittinen Äyräpää nautti kunnioitusta arkeologina myös ulkomailla.
Yksityiselämä
Aarne Äyräpää avioitui Hanna Käävän (1892–1975) kanssa. Heille syntyi neljä poikaa: Teuvo Pekka (1918–1999), Matti Antero (1920–2009), Aarne Veikko (1924–1944) ja Paavo Johannes (1925–1976).
Julkaisuja
- Finlands konst från förhistorisk tid till våra dagar, 1926
- Fornfynd från Kyrkslätt och Esbo socknar, 1922
- Katsaus Suomen esihistoriaan, 1924
- Opas Rauman museossa kävijöille, 1921
- Suomen taide esihistoriallisesta ajasta meidän päiviimme, 1927
- Tärkeitä kivikauden löytöjä, 1916
- Über die Streitaxtkulturen in Russland Studien über die Verbreitung neolithischer Elemente aus Mitteleuropa nach Osten, 1933
- Uusinta muinaislöytösatoa Oulun läänistä, 1937
- Viidennet museopäivät Kuopiossa 1938, 1939
Lähteet
- A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1/1971: Aarne Äyräpää
Kirjallisuutta
- Kivikoski, Ella, Aarne Äyräpään julkaisut v. 1907-1961. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1962.
Aiheesta muualla
- Aarne Europaeus : Suomen vanhimmat sota-aseet, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1927, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Aarne Europaeus : Sota-aseitten esi-isiä. Rautakauden muistoja, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1928, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Aarne Europaeus : Kivikauden taideteoksia, Suomen Kuvalehti, 01.12.1928, nro 49, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Aarne Europaeus : 4000 vuoden takaa, Suomen Kuvalehti, 02.02.1929, nro 5, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Pronssikauden hautoja Helsingin liepeillä, Suomen Kuvalehdelle kirj. maisteri Aarne Europaeus, Suomen Kuvalehti 30.11.1929, nro 48, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Aarne Äyräpää : Löytöjä varsinkin kivikauden hautoja, Suomen Kuvalehti, 30.04.1932, nro 18, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||
